Orelma-mekko

Pitkällisen mietiskelyn ja pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan Mekkotehtaan kirjan. Sen saapumisen jälkeen täällä onkin vallannut aikamoinen mekkotehdas kun en pysty pitämään näppejäni erossa ollenkaan mekkojen ompeluksista. Kolme mekkosta syntyi ihan hujauksessa ja neljäs pikkasen myöhemmin. Nyt mekkosista saa nautiskella kummityttö, muut suvun pikkutytöt saavat hiukan vielä kasvaa että kirjan kaavoilla saan mekkoja heille tehtyä. 

 

Ensimmäinen mekko syntyi Orelma-mekon kaavoilla. En tiedä miten tuo helma tulikin noin lyhyeksi vaikka lisäsin reilusti kääntövaraa. Käytössä ei onneksi kuitenkaan haittaa kun laittaa leggarit alle mutta ehdin tehdä kaksi muutakin mekkoa samanpituisina ennenkuin mekot pääsivät saajalleen. Noh, neljänteen lisäsin sitten sitäkin reilummalla kädellä pituutta. :)

Laittelen lisää kuvia toisista mekoista kunhan ne pääsevät käyttöön ja saan kuvia niistä. Enpä olisi uskonut että jään mekkojen ompeluun näin koukkuun. :)

Wurm ja etanapipa

Muutama valmis tekele on jäänyt talvelta julkaisematta. Nyt kun ollaan päästy vuoden pimeimmästä ajanjaksosta on kuvienkin ottaminen hieman helpompaa. 

Wurm Novitan seiska veikasta. Tein tämän alunperin itselleni mutta joudun tekemään itselleni uuden. Pipo kun näyttää kuulemma paremmalta mieheni päässä ;) 

 

Kostoksi tein itselleni hulluttelupipon jota aika ahkeraan talvella käytinkin miehen vastustuksesta huolimatta. ;) Näytän siinä kuulemma ihan lapselta mutta siinähän ei nyt ole mitään uutta. Novitan Kelo oli kivan tuntuinen lanka käytössä ja etanapipan malli mulle just sopiva. Ei kiristänyt ja puristanut eikä ollut liian väljä. 

Tyynyjä

Olen potenut ompelumasennusta jo pari kuukautta. Oikeastaan siitä lähtien kun ompeluhuone alkoi olla jo sellaisessa vaiheessa että siellä olisi pystynyt jotain tekemään. Verhot sain ommeltua mutta aina muutoin kaivaessani ompelukoneen esille en ole saanut sillä mitään aikaiseksi ja kaikki viritelmät joita olen tehnyt ovat joutaneet roskiin. En ole kuitenkaan stressanut siitä turhia vaan ajatellut inspiksen palaavan omia aikojaan. 

Pari päivää sitten halusin kokeilla nopeasti yhtä tyynyideaa jota olen haudutellut mielessäni jo pitkään. Ja sitten tyynyjä syntyikin toinen ja kolmaskin. :) Eiköhän tämä ompelumasennus tästä parane kunhan vaan pääsen vauhtiin  pienillä ja nopeillä jutuilla. :)

Valkoinen rimpsutyyny makuuhuoneeseen

ja kaksi värikkäämpää tyynyä kummitytön huoneeseen.

Harrastehuone

Pitkän hiljaisuuden jälkeen on  pidemmittä puheitta aika kertoa mitä olen viime ajat puuhaillut.

Saanko esitellä: minun ompeluhuoneeni ja mieheni harrastehuone. Olen saanut aika lailla yksin toteuttaa itseäni ja tehdä huoneesta oman näköiseni. Kunhan mieheni musiikkikamoille on oma nurkkansa paikkansa. :)

Pitihän minun sinnekin sitten näppini tunkea ja virkkasin kitaralle uuden hihnan. ;)

Tästä olen ollut ehkä eniten innoissani. Vanhoja puulaatikoita eikä mitään mitä tahansa laatikoita, vaan vanhempieni maajussiajoilta jääneitä vanhoja itsetehtyjä perunalaatikoita. Olin näistä jo pitkään haaveillut ja järkytys oli suuri kun löysin nämä navetasta enkä niiden olemassaolosta tiennyt laisinkaan. Pari laatikkoa pitäisi vielä käydä hakemassa ja hylly on valmis! Ja onhan mulla pari ideaa vielä varastossa mihin niitä käyttäisin ;)

Olen kirppiksiltä pikkuhiljaa keräillyt Riihimäen lasipurkkeja sekä erilaisia peltitölkkejä. Niitä onkin käytössä siellä sun täällä.  Isäni vanhat nallet ovat päässeet parhaimmalle paikalle patsastelemaan. 

Tämän maalasin kummitytölle hänen uuteen huoneeseensa. Kuinka sattuikin että ruskea väri pääsi loppumaan kesken enkä saanut siitä niin siistiä kuin olisin halunnut. Saa nyt sitten toimia rosoisempana. Saattaa olla myös että lisäilen pari juttua tuohon vielä.

Tämä on ihan pakko vinkata muillekin. Hullaannuin Turun käsityömessuilla täysin Joutomaan tauluihin! Olisin voinut kotiuttaa niistä ihan jokaisen mutta valinta oli lopulta pakko tehdä ja tämä oli toinen niistä mitä kotiutin. Aika ilmiselvää varmaan miksi. :) Suunnitelmissa on hakea vielä pari lisää mutta ensin pitää kyllä saada nämä jo ostetutkin seinälle. Miten sen onkin aina niin työn ja tuskan takana vaikka porakin on ollut pöydällä odottamassa jo pitkään.

Täällä ei tarvitse koskaan olla yksin. Aina on vähintään toinen, useimmiten molemmat karvaiset kaverit  ja joskus koko perhe touhuilemassa. :)

(Työmaavalaisin ei muuten toimi sisustuselementtinä, kerron sen käyttötarkoituksesta joskus sitten lisää.. ;))