Kauratyynyt

 

Tein vielä muutaman kauratyynyn lisää, nämä tosin eivät jää itselleni vaan menevät lahjaksi.

Ylempi kauratyyny on samanlainen kuin aiemmin tekemäni mutta paksummalla kankaalla. Alempi on tavallinen suorakulmion muotoinen jossa kaurat ovat kahdeksassa eri lokerossa. Pallokangas on muistaakseni Jättirätin palakankaita, alempi kangas on jämäpala äitini varastoista.

Prinsessoja

Löysin kerran kirppikseltä pussillisen prinsessoja ja tiesin heti mitä niistä teen. Omaan käyttöön nämä eivät kuitenkaan tule enkä edes tiedä kenelle ne annan. Tärkeintä oli tekemisen riemu.

Näiden kuvaaminen olikin sitten ihan eri juttu. Pienet hahmot ja vähän valoa eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Sain sentään muutaman kuvan joista saa jotain selvää. 

Vinyylikulhot

Väsäiltiin eilen illalla miehen kanssa vinyylikulhoja. 

...taidettiin vähän innostua...

Sydämin

Löysin kirppikseltä kaksi vanhaa tyynyliinaa ihanalla sydänkuosilla. Pussukoitahan niistä sitten tietysti syntyi. Alemman pussukan ohje ja kaavat löytyvät Hipun blogista.

Kauratyyny tuli tarpeeseen. Vanha alkoi jo olemaan aika kulahtanut eikä se malliltaan istunut kovin hyvin niskaan ja olkapäille. Päällikankaan voi tarvittaessa vaihtaa sillä kaurat ovat sisällä erillisessä pussissa. Tein aika monta pientä taskua jotta kaurat eivät valu kasaksi pohjalle. Tyyny istuukin todella hyvin olkapäille mutta kangas olisi ehkä saanut olla hieman paksumpi.

Korvaläppäpipot

 

Vihdoin valmis! 

Miehellä oli aika tarkat visiot siitä minkälainen piposta pitäisi tulla.  Kavennusten teko kesti, sillä en meinannut uskaltaa niitä epäonnistumisen pelossa aloittaa. Pipoa soviteltiinkin ahkeraan etten olisi joutunut purkuhommniin, sillä se olisi ehkä ollut jo liikaa. Teenhän tämän jo toisen kerran ensimmäisen osoittauduttua liian pieneksi. 

Koska en harrasta valmiiden töiden purkamista (mikäli kyse ei ole totaalisesta epäonnistumisesta joiden purkamiseen käytetään saksia), on näitä kaksi samanlaista. Vaikka aluksi vähän uhkailinkin, ei meitä kuitenkaan tulla näkemään samanlaisissa pipoissa. Pienemmän kokoinen saa jäädä odottamaan uutta kotiaan valmiiden töiden laatikkoon. 

Liiallinen itsekritiikki on välillä pahasta. Omassa käytössä pienet virheet ei niinkään haittaa mutta toiselle tehdessä kaiken pitää olla täydellistä, erityisesti jos sitä on vielä erikseen pyydetty. Onneksi kaikki on nyt kirjoitettu ylös niin voin ensi kerralla korjata nekin asiat mitkä jäivät pipossa tökkimään. Minua ne kuitenkin vain haittaavat, mies on ihan tyytyväinen pipoonsa. 

Malli on siis oma, kirjoneule miehen suunnittelema ja lankana käytin Novitan Isoveljeä. Pipoissa on vuori, jonka muuten tein ensimmäisen kerran.

Kukat pannassa

Kukat valmistuivat jo viime syksynä mutta jäivät silloin kaappiin odottamaan pantoja. Yritin itse päällystää muovipantoja aika huonoin tuloksin, joten koin lopulta helpoimmaksi ostaa pannat valmiina. Niitä jouduinkin metsästämään pidemmän aikaa ennen kuin tärppäsi. Kukkien teko oli mukavaa väkertämistä ja näitä tulee jossain vaiheessa varmasti tehtyä vielä lisää.

Hauskaa viikon alkua!

Puhvipussukka

Näitä on niin kiva tehdä. Tästä ei ihan tullut sellainen kuin alunperin kuvittelin mutta kiva se on näinkin. Pieni ja tilava.

Laukku

Kankaan ostin Eurokankaasti alunperin ihan muita ideoita varten mutta laukuksi se sitten syntyi. Toivon vain että kangasta on vielä jäljellä ensi viikolla kun pääsen kangaskauppaan seuraavan kerran. Ostan aina liian vähän kangasta alkaessani pihistelemään ja ajatellessani suurenevaa kangasvarastoani sekä asunnon vähäistä säilytystilaa. Kun kangas sitten loppuu, ei sitä löydy enää mistään. Mutta näin on mentävä kunnes saan itselleni ompeluhuoneen, mitä en uskalla ainakaan muutamaan vuoteen edes toivoa.

 Laukun kaava on Suuri Käsityölehdestä 4/2007

Pussukka

Idea pussukkaan täältä

Retroilua

Idea lähti muistikirjan tarpeesta ja Eurokankaasta ostetusta ihanasta kankaasta. Halusin itseni näköisen muistikirjan laittaakseni muistiin ohjeita ja ideoita ja Erikeeperin avulla tylsät kannet saivat uuden ilmeen. 

Jotta pysyttäisiin samassa teemassa, ompelin vielä keskeneräisille neulomuksille pussin, jossa voin kätevästi kannella niitä mukanani.

Suunnitelmia

Muutaman viime vuoden aikana olen joka vuosi opetellut jotain uutta. Edellisvuonna opettelin pitsineuleen teon ja viime vuonna virkkaamaan. Tavoitteet eivät ole korkealla mutta niitä pitää silti olla.

Tänä vuonna neulerintamalla suunnitteilla olisi seuraavaa:

• Keskeneräisten laatikossa sukka on odottanut pariaan jo yli vuoden.  Homma ei ole edes iso sillä sukka on jo puoliksi tehty, mutta kun ei huvita niin ei huvita. Sukkien tekeminen ei varsinaisesti ole lempipuuhaani, mutta tasaisin väliajoin täytyy kokeilla jos vaikka mieli olisikin muuttunut.
• Pitsihuivi. Langatkin jo odottelevat kaapissa mutta projekti on jatkuvasti saanut väistyä muiden kiirellisempien töiden tieltä. 
• Tänä vuonna neulon jotain englanninkielisellä ohjeella.
• Omien ohjeiden tallentaminen kirjoitettuun muotoon. Vaatii ainoastaan muistikirjan ja kynän.
• Vahingosta viisastuneena tänä vuonna aloitan joululahjojen teon aikaisemmin kuin vasta marraskuun lopulla.

Olen pitänyt jo vuoden ajan itselläni langanostolakkoa. Kaapit pursuilevat langoista eikä säilytystilaa enää ole. Ylpeänä voin ilmoittaa noudattaneeni varsin tunnollisesti kieltoani vaikka lankahyllyt kummasti vetävätkin puoleensa ja tarjouslangat ovat heikoin kohtani. Joitakin pakollisia ja puuttuvia lankoja olen ostanut mutta esimerkiksi joululahjat tuli tehtyä täysin varastossa olleista langoista. Hyvä minä!

Suuri ilonaihe ja kovin odotettu asia tapahtuukin ensi maaliskuussa, jolloin suuntaan käsityömessuille.  Käsityömessuilta saan hyvällä omalla tunnolla taas hamstrata lankoja. Lisäksi kevään aikana suunnittelen suuntaavaani Viroon langanhakureissulle. Sen jälkeen ollaankin varmaan taas vuosi langanostolakossa...

Lopuksi vielä kurkistus keskeneräisten töiden laatikkoon...

Ahdistusta herättävä sukkapari. 

Tämän teko on toistaiseksi tauolla. Eipä ollut sitä kaikista kevyintä virkkausta vaan kunnon repimistä ja puhinaa. Mieli tekisi jatkaa mutta peukaloni sai pienoisen trauman tästä työstä, ehkä jossain vaiheessa sitten.

Pitsineulepipo Novitan Rose Mohairista. Mitäköhän mahdoin ajatella väriä valitessani?

Miehelle pipo. Tällä hetkellä se tärkein työ, sillä mies ei ikinä aiemmin ole pyytänyt minua tekemään jotakin erityistä. Tietenkään tämän tekokaan ei sujunut ongelmitta. Saatuani ensimmäisen pipo valmiiksi, huomasin tehneeni ajatusvirheen laskuissa ja pipo osottautui liian pieneksi. Eipä siis muuta kuin uutta kehiin. Saadaanpahan samanlaiset pipot, miten herttaista.

Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Uuden vuoden kunniaksi sain minäkin vihdoin ja viimein aikaiseksi aloittaa oman blogini. Usean vuoden ajan olen seuraillut muiden blogeja, niin muoti-,leivonta ja käsityöblogeja ja siitä se ajatus sitten lähti. Tämän blogin tarkoitus on pääasiassa olla käsityöblogi, paikka johon voin tallentaa itselleni muistoksi tekemiäni töitä mutta saattaa täällä vilahtaa muitakin harrastuksiani. 

Tällä hetkellä tekeillä on pipo ja toinen sellainen odottaa viimeistelyään sekä suunnitteilla koiran takin ompelu. Kuvia niistä myöhemmin.

Tervetuloa seuraamaan!